Hallitus perusti hyvinvointialueet, joille siirrettiin vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Päätös hallinnon tasojen lisäämisestä ei itsessään lyhennä yhtäkään jonoa tai paranna palvelun laatua. Olemme saaneet lisää hallintoa, rajoituksia ja palveluiden ideologista keskittämistä julkiselle sektorille. Häviäjiä ovat jonoissa kärvistelevät potilaat, veronmaksajat ja hoidon laatu. Kun yksityisten, yritysten ja kolmannen sektorin yhteistyötä rajoitetaan voimakkaasti, heikkenee pitkällä aikavälillä palveluiden tuottavuuden ja laadun kehitys.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä tulee keskittyä hallinnon karsimisen ohella järjestöjen ja yritysten mukaan tuomiseen palvelutuotantoon.
Esimerkiksi suomalaisten enemmistön kannattama valinnanvapaus ja asiakkaiden tarpeiden mukaisten palveluiden kehittäminen on saatava takaisin sosiaali- ja terveydenhuollon keskiöön. Palveluiden käyttäjillä tulee olla tulevaisuudessa nykyistä enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa palveluihin valinnanvapauden keinoin. Samalla lähipalveluiden turvaamisen mahdollisuudet vahvistuvat. Sote-uudistuksen jatkotyössä keskiöön on nostettava rakenteiden sijaan ihminen.
Ihmisten mahdollisuus valita palveluntarjoaja kirittää hyvinvointialuetta järjestämään palvelut laadukkaasti ja saavutettavasti. Palvelut tulee tuottaa myös kustannustehokkaasti, jotta niitä riittää kaikille tarvitseville. Palveluiden jatkuva parantaminen on ennen kaikkea palveluiden käyttäjien etu.
Läpinäkyvyyttä sotesektorilla on lisättävä. Eri hyvinvointialueilla tehdyt ratkaisut on saatava vertailukelpoisiksi, jotta saadaan helpotettua hyvien käytäntöjen leviämistä. Sama läpinäkyvyyden ja vertailukelpoisuuden lisääminen on tehtävä myös hyvinvointialueiden sisällä eri palveluntuottajien välillä.
Keinot kilpailun lisäämiseksi sotesektorilla ovat testattuja ja olleet monin paikoin käytössä jo vanhastaan. Niiden valtakunnallinen käyttöönotto jokaisella hyvinvointialueella on avain parempiin sotepalveluihin ja kustannusten kasvun hillitsemiseen. Lisäksi julkisten hankintojen yleinen kehittäminen lisää tehokkuutta ja vähentää kustannusten kasvupainetta. Palvelusetelijärjestelmää tulee kehittää ja tehdä palvelusetelien myöntämisestä kansallisesti ja lakisääteisesti velvoittavaa. Otetaan käyttöön henkilökohtainen budjetointi sekä puretaan yksityisen ja kolmannen sektorin kumppanuuden esteet hyvinvointialueilta.